Jakso 7 Minna Frondén - Uusi suunta uupumisen jälkeen
Saara 
Rentotapaus podcastin vieraana Minna Frondén, life coach ja sensocoach, Proprium Via.
Tervetuloa Rentotapaus podcastin pariin.
Minulla on vieraana Minna Frondén, life coach ja sensocoach. Tervetuloa.
Kiitos kovasti.
Ihanaa, että pääsin tänne sinun podcastiin mukaan.
Kerro alkuun, mistä olet ja mitä teet?
Tulen Järvenpäästä ja olen life coach ja sensocoach eli ratkaisukeskeinen valmentaja ja hermoston vahvuuksien valmentaja. Ajatuksena minulla on se, että valmennan väljempää ja jaksavampaa arkea, missä toivon, että ihmiset oppisivat tunnistamaan, mitä he tarvitsevat ja kaipaavat ja sitä kautta löytävät aikaa itselle merkityksellisille asioille arjessa.
Olet myös yrittäjä. Mikä sai lähtemään yrittäjäksi?
Se oli ehkä sellainen vahinko aluksi, jos näin voi sanoa. Toki olen valintani tehnyt enkä kadu sitä pätkääkään, että tälle tielle lähdin.
Edellisessä työssäni palvelukodin johtajana kehitysvammayksikössä uuvuin ja sitten tipahdin tyhjän päälle, kun irtisanouduin sieltä viime elokuussa.
Olin alkanut ajatella ratkaisukeskeisen valmentajan opintoja henkilöstöjohtamisen tueksi.
Mutta en päässyt sinne asti, että olisin ehtinyt aloittaa opintoja, kun jo olin uupunut siinä hommassa ja sitten aloin pohtimaan, että en ehkä haluakaan enää palkkatyöhön. Vaan entä jos rakentaisinkin itselleni ihan oman ammatin ja oman jutun tästä valmentamisesta. Ja sitä kautta päätin, että lähden yrittäjäksi ja viime syksyn aikana rytinällä rakensin hommia ja sitten tammikuun alussa tänä vuonna virallisesti aloitin yrittäjänä.
Tuntuuko tämä nyt hyvältä valinnalta näin jälkikäteen ajatellen?
Kyllä tuntuu, että onhan tämä yrittäjänä oleminen ollut melkoista tunteiden vuoristorataa.
Välillä tuntuu, että mistään ei tule mitään, mutta kuulemma se kuuluu asiaan. Tämä vapaus on ihanaa, että saa tehdä työstä ja arjesta ihan oman näköistä. Niin siitä tykkään.
Mainitsit alussa uupumuksen, haluaisitko kertoa siitä vähän lisää? Mikä vei siihen tilanteeseen?
Voisin periaatteessa lähteä syyttelemään byrokratiaa ja organisaatiota ja isoa vastuuta ja kaikkea.
Mutta nyt kun olen oppinut tuntemaan itseäni ja kun katsoo taaksepäin niin olen huomannut, että kyse on ollut paljon muustakin.
Olen ehkä vähän turhan paljon yrittänyt pitää naruja käsissä, yrittänyt miellyttää kaikkia, että kaikki tykkäisi minusta. Minusta olisi kauhean kiva olla esimies, josta kaikki tykkää, mutta se ei käytännössä ole mahdollista. Olisin halunnut hallita kaiken ja osata kaiken ja en osannut päästää niistä töistä irti.
Koska oli kyse ympärivuorokautisesta asumisyksiköstä, kotiin tulleessa minulla oli sellainen fiilis, että pitäisi olla tavoitettavissa ja olla kartalla siitä, miten yksikössä menee. Onko siellä tapahtunut jotain, tarvitaanko minua siellä. En osannut päästää irti.
Huomasin, että sellainen tietynlainen roolin vetäminen jäi itsellä päälle. Yritin olla jotain muuta, mitä aidosti olen. Totesin, että ehkä johtaminen ja esimiestyö ei olekaan itselle se paras vaihtoehto. Koska siinä vaiheessa en enää kokenut, että voin olla aidosti oma itseni. Niin ehkä kiteytettynä se oli sitten siinä uupumisen syynä.
Kauanko siinä suurin piirtein meni aikaa?
Olin sinä 2 vuotta eli en kovin kauaa. Siinä ajassa ehti olla korona epidemia ja hoitajapula, niin ehkä toisessa tilanteessa olisin jaksanut pidempään olla. Tuollaiset tekijät, mihin ei itse pysty vaikuttamaan toi siihen lisää kuorma. Ensimmäisen vuoden jälkeen mietin, että miten tästä selvitään ja mutta päätin jatkaa vielä. Mutta se ei sitten muuksi muuttunut, vaan väsähdin vielä enemmän.
Millaisia oireita sinulle alkoi tulla?
Väsyminen oli yksi selkeä oire, sitten oli turhautumista, kiukkuisuutta ja ärtyisyyttä mikä ei kuitenkaan töissä näkynyt.
Tsemppasin töissä tosi hyvin ja siellä henkilöstö sanoikin kun loppujen lopuksi kerroin että olen lähdössä pois että he eivät ole huomanneet mitään. Mutta se peilaantui kotiin ja kotona olin just tuollainen. Olin itkuherkkä eikä minua ei oikein kiinnostanut mikään. Oma-aloitteisuus oli tosi vähäistä esim. kotitöihin tai vastaaviin. Elämä oli semmoista passiivista ja ilotonta.
Minulla on myös 15-vuotias tytär, ja hänen elämäänsä tukiessa oma uupumukseni heijastui vahvasti kotiin.
Mitä opit uupumisesta?
Opin, että omaa jaksamista ja tunteita on tärkeää kuunnella. Ei tarvitse yrittää hallita kaikkea, ja on ok pyytää apua. Priorisointi ja levon arvostaminen ovat tärkeitä. Se on klisee, mutta totta.
Miten päädyit life coachiksi ja sensocoachiksi?
Olin aiemmin käynyt sensocoach testeissä ja saanut apua esimerkiksi primitiivirefleksien hallintaan. Alun perin suunnittelin ottavani nämä taidot mukaan esimiestyöhön, koska hermoston toiminnan ymmärtäminen auttaa tiimityöskentelyssä. Uupumisen jälkeen päätin kouluttautua molempiin aloihin. Sensocoachaus syventää valmennusprosessiani ratkaisukeskeisessä valmennuksessa.
Miten sensovalmennus sopii osaksi valmennusta?
Se on enemmän kertaluonteinen testaus, jossa kartoitetaan hermoston vahvuuksia. Asiakas saa vinkkejä siitä, miten hän voi hyödyntää omia vahvuuksiaan arjessa niin, ettei kuormitu.
Testi kestää noin vartin, ja suurin osa liikkeistä tehdään seisten. Testissä mitataan hermoston vahvuuksia, kuten istuma-asentoja ja tapoja, jotka tukevat hermoston toimintaa.
Onko tuloksista tullut yllätyksiä tai oletko pystynyt hyödyntämään niitä paremmin?
Olen kyllä pystynyt hyödyntämään niitä. Olen tunnistanut asiat hyvin ja osannut tarkastella niitä uudemman kerran. Se tieto, että olen introvertti, toi valtavan helpotuksen.
Yleisesti ajatellaan, että introvertit ovat hiljaisia ja vetäytyvät yksinäisyyteen, kun taas ekstrovertit ovat aina porukassa äänessä. Todellisuudessa introverttiudessa ja ekstroverttiudessa on kyse palautumisesta ja latautumisesta.
Olen aina miettinyt, miksi pidän ihmisten seurasta, mutta silti tunnen itseni täysin loppuunpalanut kohtaamisten jälkeen. Introverttiuteni selittää sen. Nykyään osaan varata aikaa itselleni latautumiseen. Introvertin "kuppi" täyttyy ärsykkeistä nopeammin kuin ekstrovertin, joka kaipaa lisää virikkeitä.
Ekstrovertit tarvitsevat vähemmän aikaa latautumiselle, kun taas introvertit tarvitsevat sitä enemmän. Tämä on ollut minulle suuri ahaa-elämys, sillä osaan nyt antaa itselleni sen tarvittavan ajan.
Miten omat arvosi ovat muuttuneet tämän vuoden aikana?
Perusarvoni ovat pysyneet samoina, mutta olen huomannut, etten osannut aikaisemmin kiinnittää niihin huomiota.
Nykyään perheeni hyvinvointi ja yhdessäolo ovat minulle tärkeitä, samoin kiireetön läsnäolo, oma aika, luonnossa liikkuminen, jaksaminen, lepo, aitous, luovuus ja merkityksellisyys.
Huomaan, että monet näistä asioista jäivät uupumaan, kun työ vei niin paljon aikaa ja energiaa.
Vaikka olin kotona, en ollut todella läsnä perheelleni, enkä myöskään jaksanut liikkua.
Nykyisin asiat toteutuvat aivan eri tavalla, ja jaksan paljon paremmin.
En tunne enää sellaista oloa, kuin raahaisin kivirekeä perässäni. Kun huomioin omat arvoni, osaan reagoida paremmin arjen haasteisiin. Vastoinkäymisiä tulee aina, mutta nykyisin ajattelen, että "no näin kävi, miten tästä eteenpäin?" En jää murehtimaan asioita, mikä on ollut hienoa huomata. Tietyllä tavalla vahvuuteni on kasvanut, kun olen saanut tukea omia arvojani.
Minkälaisia vinkkejä antaisit arjen oravanpyörästä irti pääsemiseksi ja rauhoittamiseksi?
Ensimmäisenä sanoisin, että on tärkeää pysähtyä. Pysähtyminen itsensä äärelle ja ajattelu siitä, mitä oikeasti haluaa ja tarvitsee, on olennaista. Kannattaa tarkastella omaa nykytilannetta: mitä hyviä asioita sieltä löytyy? Mikä olisi haaveiden tilanne? Kun osaa etsiä itselleen tärkeitä asioita, on helpompi pysäyttää oravanpyörä.
On hyvä miettiä, mihin aika oikeasti kuluu. Usein hektisessä arjessa on tunne, ettei mistään voi luopua, mutta kannustan pohtimaan myös esimerkiksi someaikaa ja tv
katselua.
Multitaskaaminen vie paljon aikaa, ja se voi johtaa vitkutteluun. On olemassa pieniä asioita, joihin voit vaikuttaa, ja ne pienet muutokset voivat johtaa suureen muutokseen. Esimerkiksi voit aloittaa työnteon vasta sen jälkeen, kun lapset ovat lähteneet kouluun sen sijaan, että yrität tehdä töitä aamuaskareiden ohella.
Millaisia haasteita kohtaat asiakkaidesi kanssa?
Top 3 -haasteet ovat varmaankin:
ensinnäkin itsensä huomioiminen, joka on jäänyt vähemmälle;
toisekseen suorittaminen ja hyväksynnän hakeminen tekemällä paljon, mutta silti tuntemalla riittämättömyyttä, mikä johtaa väsyneisyyteen;
kolmanneksi sosiaalinen media, joka ei välttämättä nouse pääteemana, mutta vaikuttaa kuitenkin asiakkaiden arkeen.
Jaksamisen haasteet ja väsymys ovat myös yleisiä, ja asiakkaille voi olla vaikeaa löytää, mistä nipistää.
Olet puhunut aikataidoista ja siitä, miten rakentaa aikaa haluamilleen asioille.
Aikataidot ja itsensä johtaminen ovat tärkeitä. Ensimmäisenä on löydettävä omat arvot ja merkitykselliset asiat, joiden ympärille arkea rakentaa. Itsensä johtaminen voi tuntua vaikealta käsitteeltä, mutta se on periaatteessa itsetuntemusta. Kun tunnet itsesi, tiedät, mitä tarvitset ja mikä tukee parhaiten arkeasi.
Aikataidoissa ei ole kyse vain ajanhallinnasta tai tarkasta aikataulutuksesta, vaan siitä, että rakennat arjesta sellaisen, jossa voit toteuttaa tärkeitä asioita. Suunnitelma syntyy siitä, mitä haluat elämältäsi, mitä tavoittelet ja mitkä asiat motivoivat sinua. Kun opit tämän, arjen rutiinit alkavat muotoutua.
Minkälaisia unelmia ja toiveita sinulla on tulevaisuudelle?
Suurin unelmani on, että arki saisi pysyä oman näköisenä, perheessä olisi kaikki hyvin, ja arki rullaisi omalla painollaan ilman suuria haasteita. Yrittäjyys toivottavasti lähtee kunnolla käyntiin ja tuo lisää vapautta.
Mitä haluaisit sanoa haastattelun lopuksi?
Syksyllä minulla on alkamassa uusi 12 viikon valmennus, ja odotan innolla, että pääsen aloittamaan sen. Olen myös järjestämässä Facebook-haastetta valmennusaiheista. Lisäksi on paljon yhteistyöprojekteja mielen ja hermoston asioista, joita odotan innolla.
Mistä sinut löytää, jos kiinnostuu valmennuksesta?
Löydät minut nettisivuiltani, www.propriumvia.fi, sekä Instagramista @propriumvia. Sieltä voit tutustua tarkemmin toimintaamme ja siihen, kuka olen.
Kiitos tästä haastattelusta!
Kiitos itsellesi, oli ilo olla mukana!