Jakso 6 Heidi Ruoho - Lempeä elämäntapamuutos

Vieraana hyvinvointivalmentaja Heidi Ruoho.

Tervetuloa Rentotapaus podcastin pariin.

Minulla on vieraana Heidi Ruoho hyvinvointiyrittäjä ja hyvinvointivalmentaja Kangasalta.

Kerro alkuun mitä teet tällä hetkellä.

Toimin Kangasalla, jossa teen osan työviikosta.

Teen koirahierontaa ja ohjaan ryhmäliikuntatunteja ja sitten lopun työajan käytän hyvinvointivalmentamiseen. Teen sitä etänä ja minulla on Lempeä elämäntapamuutos -verkkovalmennus. Teen myös hyvinvointivalmennusta yksilöille ratkaisukeskeisellä otteella.

Lisäksi minulla on maksuttomia sisältöjä somekanavissa, blogissa ja omassa Hyvinvointihöpinät -podcastissa.

Olet kertonut sinun nettisivuilla ja podcastissa sinun yrittäjyystaipaleesta ja haasteista jaksamiseen liittyen. Haluaisitko avata sitä vähän lisää.

Millainen matka sinulla on ollut tähän pisteeseen ja mikä sai siinä vaiheessa havahtumaan ettet halua enää jatkaa sitä vanhaa tapaa.

Tämä on ollut monivaiheinen ja pitkä polku, miten olen koirakouluyrittäjästä päätynyt hyvinvointivalmentajaksi. Tämä ei ole ollut tyypillinen matka A:sta B:hen. Ennemmin sellainen polveileva matka.

Paloin loppuun koirakouluyrittäjänä 7,5 vuotta sitten. Lähdin etsimään uutta suuntaa yrittäjyydelle, koska paluu palkkatyöhön ei ollut itselle enää vaihtoehto.

Oli sellainen fiilis, että piti alkaa opetella uutta suuntaa. Uupuminen opetti itsensä äärelle pysähtymistä ja omien toiveiden kartoittamista. Olen omassa blogissa ja podcastissa kertonut minun yrittäjyysmatkasta ja loppuunpalamisesta. Koirakouluyrittäjänä tein ihan liian paljon asioista ja ihan liian pitkään ja paloin loppuun.

Laitoin koirakoulun pois. Ja piti alkaa miettiä, mitä haluan tehdä, koska en voinut enää jatkaa samalla tavalla.

Lähdin opiskelemaan hierojaksi. Minulla oli kuitenkin hierojana sellainen fiilis, että haluan vielä syvemmin auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Pelkkä hierontatyö ei riittänyt minulle, vaan halusin jotain muuta.

Lähdin opiskelemaan liikuntaneuvojaksi ja personal traineriksi. Personal trainerin työ ei tuntunut omalta, että tekee asiakkaille pelkkiä treeniohjelmia ja ruokavalioita. Jätin asian hautumaan, missä muodossa haluan personal trainerin töitä tekemään. Aloin kuitenkin ohjaamaan ryhmäliikuntaa.

Sitten pikkuhiljaa lähti ajatukset muodostumaan. Haluan tarjota kokonaisvaltaista hyvinvointia ja haluan valmentaa elämäntapamuutoksissa. En niin, että elämäntapamuutos tehdään kuntosalilla vaan että se tehdään ennemmin mielen tasolla ja arjessa.

Syntyi idea lempeästä elämäntapamuutos verkkovalmennuksesta.

Aloin suunnittelemaan sitä ja viime vuonna idea lähti kumpuamaan ja loppuvuodesta aloin sitä pikku hiljaa työstämään. Uuden valmennuksen luominen on hidasta hommaa, varsinkin tämä lapsiperhearki vähän verottaa ja joutuu vähän jarruttelemaan, kun arjen realiteetit tulee vastaan.

Vuoden 2023 lopulla lähdin työstämään verkkovalmennusta eteenpäin ja lähdin samoihin aikoihin muuttamaan suuntaa omalla Instagram tilillä enemmän hyvinvointivalmentamisen suuntaan.

Aloitin maaliskuussa 2024 Life Coach -opinnot ja haluan syventää omaa valmennusosaamista ja toisaalta myös ymmärrystä ihmisyydestä.

Loppuunpalamisen jälkeen olen opiskellut itsenäisesti paljon asioita, mutta koen, että haluan enemmän sellaisen ratkaisukeskeisen otteen tähän tekemiseen.

Loppuun palamisesta on aikaa 7,5 vuotta ja aikamoinen oppimatka tämä on ollut. Matka sellaisesta megasuorittajasta itsensä kuunteluun on ollut aika työläskin matka toisinaan.

Jos mietit sinun matkaa taaksepäin, niin oliko siinä nähtävissä merkkejä, että milloin olisi pitänyt pysähtyä?

On ollut niin paljon erilaisia hälytysmerkkejä, mutta niille sokeutuu. Kun on ollut suorittaja ja oma suorittaminen kumpuaa niin monesta asiasta. Silloin on vaikea nähdä, että tässä suorittamisessa olisi jotain vikaa, tehdä tällaisella tahdilla asioita. Alkoi muisti pätkiä, alkoi olla uniongelmia, oireita ja merkkejä alkoi olla niin paljon. Koko ajan oli hermosto ylikierroksilla.

Tuntui, että olin räjähdysaltis, äksyilin ja kiukuttelin läheisille. Ei pysynyt pääkoppa kasassa ja alkoi pakka leviämään. Se oli tavallaan sellaista sumussa kulkemista. Mikään ei oikein tuntunut miltään.

Koirakoulu oli ollut unelmatyö ja olin luonut siitä unelmatyötä itselle. Tajusin jossain vaiheessa, että en enää tykkää mun työstä ja olin alkanut vihaamaan mun työtä enkä enää jaksanut harrastaa, tehdä mitään.

Aamulla kun heräsin, yritin selviytyä hereille ja raahautua töihin. Ja raahautua takaisin kotiin, jotta voi taas raahautua takaisin töihin. Kaikki värit ja kaikki muu siitä elämästä oli hävinnyt, se oli vain sellaista suoriutumista töihin ja takaisin.

Oli paljon merkkejä, mistä olisi pitänyt tajuta. Jotenkin sitä vetää sellaisella autopilotilla niin kauan, kunnes niin sanotusta tulee seinä vastaan.

Saitko siinä hetkessä vinkkiä joltain toiselta, että nyt menee liian kovaa vai oliko se oma tunne, että kaikkea on nyt aivan liikaa?

Mulla ei ole oikein tarkkaa muistikuvaa siitä, koska en välttämättä muistanut, mitä edellisenä päivänä oli tapahtunut. Olin niin sumussa ja muisti pätki ja olin usvan keskellä. En tiedä, vaikka joku olisi sanonut mulle, että nyt menee vähän liian lujaa ja että pitäisikö ottaa vähän iisimmin. Vaikka joku olisi sanonut, niin ei se olisi auttanut.

Olen sen verran itsepäinen, että kun on päättänyt jonkun suunnan niin en hirveästi kuuntele mitä muut sanoo. Sitä oli niin sokea sille kaikelle, eikä halunnut ottaa vastaan mitään muuta vaihtoehtoa. Ei halunnut tarttua siihen, jos joku ulkopuolelta ihmettelee, että onpas sulla nyt vähän vauhti päällä.

Jos mietit sun arkea ja elämää tällä hetkellä, niin mikä on muuttunut?

Varmaan melkein kaikki. Koirakouluyrittäjyydestä muutin mun arjen. Silloin mulla oli koirakoulu. Mulla oli tilat vuokralla ja toimitilavuokrat painoi päälle. Nykyään mulla ei ole omaa toimitilaa ollenkaan, vaan teen hieronnat kotikäynteinä ja se on paljon rennompaa, kun ei ole sidottu kiinteisiin kuluihin. Myös aikataulujen suhteen on paljon vapaampaa.

Itsensä kuuntelu, kuuntelen tosi herkällä korvalla, jos alkaa mennä vähän liian lujaa, niin skannaan omia fiiliksiä ja omaa jaksamista tosi paljon. Ja osaan nopeammin toimia ja reagoida, kuin silloin kun on suorittajan moodissa. Siinä ei ollut tilaa kuunnella omaa jaksamista ja pysähtyisi itsensä äärelle kuuntelemaan omaa jaksamista tai ottaisi aikaa omalle hyvinvoinnille. Se on vaan ollut sellaista eteenpäin paahtamista.

Kun mietin sitä suorittamista taaksepäin, mikä on saanut minut suorittamaan, siellä on paljon perisuomalaista uhrautumisajattelua, pitää pärjätä yksin ja olla tosi reipas, ei saa näyttää heikkouksia ja pitää olla vahva itsenäinen nainen, joka pärjää.

Olen ison sisarusparven vanhin ja olen ollut reipas ja kantanut huolta pienemmistä. Oon oppinut, ettei saa olla vaivaksi muille ja pitää sinnitellä. Hyvästä koulumenestyksestä ja kiltteydestä on saanut kiitosta. On juurtunut tosi syvään, että on kiltti tyttö ja suorittaa, saa kiitosta ja pärjää ja kaikki on hienosti.

Mä oon vähän semmoinen innostujatyyppi, innostuin ihan hirveästi asioista ja oon tosi utelias ja mulla on ollut koko elämän ajan hirveä halu oppia ja kehittyä ja mennä eteenpäin, oivaltaa, ymmärtää ja osata tehdä asioita.

Se on varmasti myös itselle se mikä sitä suorittamista tekee, kun kaikki on vaan niin mielenkiintoista ja haluaisi sinkoilla joka suuntaan. Toisaalta en ole osannut asettaa rajoja ja tunnistaa sitä, mihin omat voimavarat riittää ja minkä verran on järkevää miten yksi ihminen voi haalia asioita.

Oon painanut 100 lasissa siihen loppuun palamiseen asti. Se on siellä suorittamisen taustalla ollut.

Jos mietit sinun asiakkaita, onko heillä samantyyppisiä haasteita ja ongelmia, minkä kanssa sinä olet kamppaillut?

Kyllä siellä on paljon yhteneväisyyksiä. Tyypillistä on, että ei haluta nähdä omaa tilannetta. Se on vähän sellaista stressaantunutta sähläämistä joka suuntaan, ei oikein pysty rauhoittumaan, on koko ajan vähän kiire ja pinna kireällä, on voimakasta väsymystä, mutta ei haluta nähdä, että tässä olisi mitään ongelmaa. Vaan ollaan sellaisessa, että täytyy vain jaksaa. Se näkyy myös sellaisena, että muisti pätkii ja kroppa on koko ajan jumissa ja mielialat heittelee.

Yleensä on myös haasteena se, että on voimakas taipumus miellyttämiseen, suorittamiseen ja liialliseen tunnollisuuteen. Ollaan valmiita vaikka sytyttämään itsensä tuleen, että muilla on lämmin. Yleensä uuvuttava kuormitus ei ole pelkästään työstä, vaan siellä on todennäköisesti myös yksityiselämän puolella jotain kuormittavaa, mikä itselläkin oli silloin.

Voi olla esimerkiksi iäkkäät vanhemmat huolehdittavana tai on vaikea taloudellinen tilanne, minkä takia joutuu tavallaan puskemaan yli niiden omien rajojen tai on ruuhkavuodet. Työelämässä monella on ongelmana se, että työelämän vaatimukset kasvaa koko ajan ja työn vaativuus on kasvanut liian suureksi suhteessa käytettävissä olevaan aikaan. Vaaditaan koko ajan parempaa suoriutumista töissä, vaikka työaika on sama, sitten ihmiset väsyy siellä töissä.

Työ on liian vaativaa, kuormittavaa, kiireistä, yhdistettynä siihen, että yksityiselämässä voi olla lisäksi kuormitusta. Se yhdistelmä ajaa uupumuksen partaalle.

Miten lähdet asiakkaan kanssa purkamaan sitä tilannetta, jos tuntuu, ettei jaksa ja on jo lähellä uupumista? Onko siinä sinun verkkovalmennuksessa myös niitä samoja askeleita?

Olen kasannut sinne valmennukseen näitä samoja asioita. Ensimmäiseksi pitää tunnistaa oma tilanne. Oman kokemuksen mukaan se on kaikista tärkein vaihe, koska suorittaja ei välttämättä näe siinä omassa tahdissa mitään ongelmaa. Juna pitää ensin pysäyttää ja sitten kun on suostunut myöntämään itselleen ettei enää jaksa ja tilanteeseen täytyy tulla muutos. Sitten vasta voi lähteä etenemään muutoksen kanssa.

Ensimmäiseksi kannattaa lähteä tarkastelemaan objektiivisesti omaa tilannetta ja mitä on tehty ja mikä tässä mättää. Toisaalta myös tehdä karsintaa. Ennen kuin voidaan lähteä lisätä mitään tai muuttaa, niin pitää tehdä tilaa sille muutokselle. Koska muuten ollaan vielä syvemmällä siellä suorittamisessa, jos me lähdetään suorittamisen ja vanhojen asioiden päälle kasaamaan uutta, ei ole mahdollista järkevästi edetä muutoksen kanssa. Eli karsimista ja priorisointia.

Opettelee tunnistamaan, mikä on oikeasti tärkeää ja tarpeellista ja mikä on turhaa, jonka voi karsia pois. Tästä päästään omien arvojen tarkasteluun, tunnistetaan omat arvot. Pyritään siihen, että ne toteutuu arjessa. Ei riitä, että tiedän, että minulla on tällaisia arvoja vaan niitä pitäisi alkaa toteuttamaan arjessa.

En usko, että kenenkään arvona on, että pitää sairastuttaa itsensä työllä tai laiminlyödä omaa hyvinvointia.

Miten lähteä siinä tilanteessa parantamaan tilannetta, jos on hyvin ylikuormittunut? Missä vaiheessa liikunta ja ravinto tulee kuvioon mukaan?

Tuon niitä esiin ja kerron kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin osatekijöistä, mutta minulla pääpaino on ensisijaisesti jaksamisessa ja sellaisessa mielekkäässä arjen rakentamisessa. Lähdetään vähän eri kulmasta liikkeelle.

Lempeä elämäntapamuutos valmennus on juuri sellainen, että tiedostetaan mitä syö ja liikuntaa on hyvä olla, koska se tukee jaksamista. Mutta ne ei ole kuitenkaan pääpaino valmennuksessa. En tarjoa valmiita ruokaohjelmia tai tee treeniohjelmia, vaan asiakas lähtee itse suunnittelemaan ja rakentamaan näitä omaan arkeen, mikä sinne sopii ja mikä on itselle mielekästä. Pyritään eroon kaikenlaisesta sellaisesta kuuriajattelusta.

Lähdetään rakentamaan pysyviä ja kestäviä muutoksia. Kapinoin itse vallalla olevaa laihdutus- ja dieettikulttuuria vastaan ja puhun paljon intuitiivisen syömisen ja liikkumisen puolesta enkä suosittele rajoittavia ehdottomuuksia missään asiassa.

Mitkä asiat toimivat sinulle arjen tukipilareina, mistä et mistään hinnasta luopuisi?

Luonto ja luonnossa liikkuminen on tärkeimpiä juttuja, mistä en tingi. Pyrin siihen, että joka päivä ammennan luonnosta hyvinvointia itselle ja kun asun maaseudulla, niin se toteutuu aika hyvin, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin astua ovesta ulos ja on jo luonnossa.

Muita peruspilareita arjessa on priorisointi ja rutiinit. Olen aiemmin ollut vähän rutiineja vastaan, että vapaasti voi mennä ja tulla enkä ole halunnut sitoa itseäni aikatauluihin erityisesti loppuun palamisen jälkeen.

Rutiinien merkitys on nyt itselle korostunut, kun nuorimmainen lapsi on kolme vuotta ja meni viime syksynä päiväkotiin, päiväkotiarjen alkaessa oppi taas nauttimaan arjen rutiineista ja rytmeistä. Viimeisen vuoden ajan on tuntunut, että en halua tinkiä rutiineista. Loma-aikoina ja muuten niihin saattaa tulla poikkeuksia.

Myös hyvä ruoka ja sopiva määrä liikuntaa, saunominen, kaikki sellainen on itselle tosi tärkeää.

Arjen runko on luonnossa ja rutiineissa ja hyvinvointi tulee sieltä.

Millaisia tavoitteita sinulle on tulevaisuudelle? Missä olet 5 vuoden päästä?

Mulla on aina ideoita ja visioita. Viiden vuoden päästä voin olla ihan missä vain. Ei voi tietää. Käyn ensin Life Coach -opinnot loppuun. Katson, miten tämä hyvinvointivalmennus lähtee tästä rullaamaan. Nyt ollaan sen verran alkuvaiheessa vielä ja on ollut sellaista käynnistelyä tämä vuosi. Kun saan opinnot tehtyä ja saa näitä eteenpäin, niin se näyttää suuntaa, mihin seuraavaksi.

Koen valmistamisen itselle niin merkityksellisenä ja valmentamista tulen tekemään tavalla tai toisella varmasti. Itsellä on paljon kaikkea, tekee liikuntaa, koirahierontaa, hierontaa ja hyvinvointivalmennusta. Aika tulee näyttämään, miten painotukset muuttuu matkan varrella. Viisi vuotta on niin pitkä aika, että voin olla missä tahansa, ei voi tietää etukäteen.

Millaisen vinkin haluaisit tuoda tähän loppuun, jos haluaa tuoda lisää kiireiseen arkeen itselle tärkeitä asioita?

Kaikkien pitäisi opetella pysähtymistä itsensä äärelle ja aidosti kuuntelemaan ja kuulostelemaan, miltä musta tuntuu ja mitä oikeasti tarvitsen tässä hetkessä. Kaikkien pitäisi lähteä liikkeelle tietoisuustaitojen vahvistamisesta. Tiedostaminen ja tunnistaminen on avain siihen, että voi kehittyä ja löytää asioita elämäänsä. Se on tärkein perusta.

Mun mielestä niinku ehkä semmoinen siis itse itsensä ääreen niinku pysähtyminen on, on ehkä niinku semmoinen, että mun mielestä kaikkien pitäisi opetella pysähtyä itsensä äärelle ja niinku aidosti kuuntelemaan kuulostelemaan sitä, että että miltä?

Mitä haluaisit sanoa tähän loppuun? Mitä sinulla on tulossa vielä tänä syksynä?

Lempeä elämäntapamuutos -verkkovalmennus pyörii ja siihen liittyen minulla on tulossa maksuton webinaari – 3 askelta parempaan jaksamiseen ja siitä muutaman viikon ajan kurssin ovet on auki.

Oma podcast on tauolla syyskuun loppuun ja uudet jaksot alkavat syyskuun lopulla.

Kerro vielä mistä sinut löytää?

Nettisivuilta löytää osoitteessa www.heidiruoho.fi . Somesta löytyy eri kanavista. Aktiivisin olen Instagramissa ja sieltä löytää @valmentajaheidiruoho. Kotisivuilta löytyy ajankohtaista sivu ja löytyy linkit podcastiin ja maksuttomiin sisältöihin.

Kiitos kovasti. Oli ihana saada sut mukaan. Kaikkea hyvää tähän syksyyn.

Kiitos, kun sain tulla oli. Oli kiva päästä höpisemään muuallekin kuin omaan podcastiin

Kiitos sinulle.

Haastattelija: Saara Hyvönen

Jakson löydät myös videohaastatteluna Youtubesta.